Kesän kynnyksellä

Jos joku kysyis multa: ”Mitä sulle oikeesti kuuluu?”, niin tää blogipostaus vois olla vastaus siihen.

Mun some on ollut aiempaa hiljaisempi viime kuukausina. En tiedä onko siihen muut ees kiinnittänyt huomiota, mutta kevään myötä aloin itsekin herätä jonkinlaisesta horroksesta ja tällanen pidempi kuulumispostaus on ollut jo pitkään ajatuksissa, joten here we go.

Haluan jakaa luovan alan yrittäjyydestä muutakin kuin kauniita valokuvia, vapautta ja inspiroivien projektien huumaa. Kellekään ei oo yllätys, että tähän matkaan kuuluu myös stressiä, paineita ja ajoittain etenkin taloudellista epävarmuutta. Jokainen valokuvaaja tietää, että sesonki painottuu kesään ja joskus talvet on pelottavan hiljaisia; uskaltaisin väittää, että viime vuosina normaaliakin enemmän. 

Päätin ennakoivasti helpottaa omaa stressiä viime kesänä ja selailin avoimia työpaikkoja syksystä eteenpäin yrittäjyyden rinnalle. Onnekseni muutamakin paikka olisi auennut, mutta yksi oli kokonaisuudeltaan mulle toimivin. Aloitin loppuvuodesta siis osa-aikaisen palkkatyön! Se ei toisaalta oo vaatinut multa valtavaa sopeutumista, vaan ennemminkin kalenterin yksityiskohtaisempaa pyörittelyä. Koska kyseessä on osa-aikainen työ, saan hyvin sovittua työvuorot ja omat kuvaukset ja palaverit niin, että molemmat onnistuu. Toki editoinnille, kirjanpidolle ja kaikelle muulle näkymättömälle työlle täytyy löytää oma aikansa, mutta ikuista tasapainoiluahan tää elämä joka tapauksessa on. Ja edes jonkinlaisen taloudellisen varmuuden ja rauhan saavuttaminen tekee siitä todellakin sen arvoista ja itse asiassa jopa aika täydellistä. Musta tuntuu, että saan tällä hetkellä molemmista töistä sen mitä haluan ja tarviin, ilman liikoja paineita kumpaankaan suuntaan.

Uudet aikataulut, uusi työ, uuden opettelu. Yhtä aikaa yrittäjyys valokuvaajana. Koiran ajoittaiset terveyshuolet. Ja sit vielä ero. Tää talvi ja kevät ei oo ollut kevyimmästä päästä. Tästä en aio varmaan avata sen enempää kuin että kaikki on hyvin, irti päästäminen ja sydänsurut kuuluu elämään, it’s not my first rodeo jne. Oon käsitellyt asioita yksin ja läheisten kanssa, muistanut miten ihania ja rakkaita ihmisiä mulla on ympärillä, vaalinut sitä ja turvautunut heihin. Kävin parikymppisenä kolmen vuoden ajan terapiassa ja koen, että sain sieltä todella hyvät työkalut elämään, sellaista ymmärrystä itsestä ja ihmissuhteista, että en oo kaikkien näiden viime kuukausien myllerrystenkään keskellä mennyt rikki. Päinvastoin.

Ja yks asia, mikä ei oo muuttunut eikä tuu koskaan muuttumaan, on se, että uskon rakkauteen aina ja ikuisesti. 

Koska elämä ei (luojan kiitos) oo aina pelkästään joko tai, myös kaikkee ihanaa on tapahtunut. Oon mm. vieraillut ystävän luona Helsingissä, nauttinut livemusiikista, hankkinut kotiin kunnon kahvikoneen ja aloittanut, kuten joka kevät, juoksuharrastuksen. Yks isoimmista jutuista on kuitenkin se, että saan toimia tänä vuonna mun parhaan ystävän kaasona (terkkuja morsiamelle!)<3 Se on valtava etuoikeus ja ne vastuut on täyttänyt viimeisimmätkin tyhjät aukot mun kalenterissa, enkä valita yhtään. Niin hauskoja juttuja tiedossa kesälle! Oon aika innoissani myös siitä, että saan astua hääkuplaan tällä kertaa valokuvaajan sijasta ystävän ja kaason roolissa.

Ja sit, Studio Estelle, mun ja rakkaan ystäväni ja kollegani Tuan yhteinen bisnes. Tää ansaitsee tulevaisuudessa ihan oman postauksensa, joten nyt huikkaan vaan, että meidän molempien sekä Estellen tilejä kannattaa seurata instassa, jos haluaa nähdä lisää. Mä LUPAAN, että siellä tulee näkymään mieletöntä kuva- ja videomatskua, meidän työskentelyä ja intohimo tätä alaa kohtaan sekä halu tuoda markkinointiin meidän osaamista, vahvuuksia, fiilistä, estetiikkaa ja yhteistyötä. 

<3

Tää postaus alkoi siitä, että mun some on elänyt hiljaiseloa, joten suljetaan ympyrä samaan aiheeseen. Somen aktiivinen ylläpito vaatii aikaa, ja sitä mulla on tällä hetkellä rajallisesti. Haluaisin kuitenkin, kuten elämän muissakin osa-alueissa, panostaa määrän sijasta laatuun. Ajattelen, että mun instan yläotsikko on; valokuvaajan töitä ja elämää. Eli aion jatkossakin pitää sitä pääasiassa mun portfoliona, mutta koska toiminimiyritys on paljolti yhtä kuin yrittäjä itse, haluan jakaa muutakin. Haluan luoda (en pelkästään kuluttaa) kiinnostavaa sisältöä, en kädenlämpöistä, jo nähtyä, kiilloteltua tai etäistä. Tottakai pääpaino on mun työnjäljessä eli kauniissa kuvissa, mutta sen lisäks ainakin mua kiinnostaa ihmiset ja tarinat ja henkilökohtaisuus, joten aion muuttaa omiakin sisältöjä siihen suuntaan. Uskallanko, ja miten, se jää nähtäväks.

Tuu seurailee ja juttelee instan puolella<3

Terkuin, Hanna